Focus-stacking, eli tarkennuksen pinoaminen, mahdollistaa suuren terävyysalueen makrokuvissa

Tulipahan testattua taas jotain uutta ja ihmeellistä. Nimittäin 'focus-stacking' -tekniikkaa makrokuvaamisessa. No eihän se mikään uusi keksintö ole, mutta en ole aiemmin kerinnyt sitä testaamaan. Ja vielä jäi opeteltavaa tässäkin asiassa, mutta innostuin tekniikasta välittömästi Mistä siis on kysymys, ja mitä focus stacking kuvaaminen vaatii?

Työkaluja ja tekniikoita on monia, ja uusin kameratekniikka mahdollistaa nykyään focus stacking-kuvan luomisen suoraan kamerassa. Näytän tässä pari esimerkkiä focus stacking -kuvaamisesta ja kuvien pinoamisesta jälkikäsittelyssä.

Päivitys: Lisäsin vielä toisen esimerkin, koska Affinity Photo pystyy myös pinoamaan focus-stacking kuvia uusimmassa versiossaan.

Focus stacking -kuvassa pinotaan terävimmät kohdat monesta kuvasta samaan ruutuun

Focus stacking tarkoittaa sitä, että otetaan monta kuvaa samasta kohteesta siten, että tarkennusta siirretään hieman kuvien ottamisen välillä. Tällä menetelmällä saavutetaan suurempi terävyysalue kuin mitä muuten olisi mahdollista. Makrokuvaamisessa kun etäisyydet ovat hyvin lyhyitä, terävyysalue on usein lähes olemattoman kapea, ja suurin osa kuvasta jää sumeaksi.  Joskus se on ihan hyväkin asia, ja isoa kuvan epäterävää osaa on kätevä käyttää sommittelun apuna.

Aina kapea terävyysalue ei kuitenkaan ole toivottavaa. Kun kohde pitää saada kokonaan teräväksi, lähimmästä yksityiskohdasta kauimmaiseen, niin silloin pitää käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja. Varsinkin jos kohdetta mennään erittäin lähelle, eli suurennussuhde on suuri, ei kohde enää välttämättä mahdu kokonaan terävyysalueelle vaikka kuinka himmentäisi pienelle aukolle. Niin kävi tässäkin tapauksessa, halusin saada pajunkissoista sellaisia kuvia, joissa pajunkissa täyttää lähes koko kuva-alueen.

Pajunkissojen kuvat otettiin käsitarkennuksella

Käytin kuvaamiseen Canon 100mm f/2.8L - objektiivia, jonka ruuvasin kiinni Olympus E-M5 Mark II -kamerarunkoon. Commliten adapteria käytettäessä ei automaattitarkennus ole käytettävissä, mutta se ei juuri haittaa, koska muutenkin makrokuvaamisessa tulee käytettyä lähinnä käsitarkennusta.

Commlitessa on monista muista adaptereista poiketen se hyvä puoli, että sähköinen yhteys kameran ja objektiivin välillä säilyy, jolloin voidaan käyttää myös objektiivin kuvanvakaajaa. Tai jos käytetään rungon kuvanvakaajaa, toimii se automaattisesti oikein, koska tieto käytettävästä polttovälistä välittyy objektiivista runkoon. Myös kuviin nämä tiedot tulevat oikein.

Mitä kuvaamiseen tarvitaan?

Olympuksen kroppikerroin on tasan kaksi, joten 100mm objektiivia käytettäessä se vastaa 200mm polttoväliä kinarikoossa. makrokuvauksessa tästä on hyötyä, koska suurennussuhteen pysyessä samana vaikka käytettävä kuva-ala onkin pienempi, piirtyy kohde suuremmassa koossa valmiissa kuvassa. Eli siis päästään ikäänkuin vielä lähemmäksi kohdetta, vaikka etäisyys pysyy samana.

Otin pajunkissoista 3-7 kuvaa per ruutu riippuen siitä, että miltä etäisyydeltä kuvan otin. Mitä lähemmäs kohdetta mennään, sitä enemmän kuvia pitää ottaa, koska syväterävyys kapenee kapenemistaan etäisyyden lyhetessä. Aukko oli f/11 ja suljinajat muutamia sekunteja. Pöytäjalusta on ehdoton varuste, muuten joutuu sisällä kuvattaessa nostamaan herkkyyttä sellaisiin lukemiin, ettei kuvia kehtaa juuri jälkikäteen esitellä.

Periaatteessa olisin voinut käyttää pienempää aukkoa ja ottaa kuvia enemmän yhtä ruutua kohti, mutta tämä kerta meni nyt näillä asetuksilla.

Hieman focus-stacking sanastoa:

Focus bracketing (tarkennuksen haarukointi) – tarkoittaa useiden kuvien ottamista samasta kohteesta siten, että tarkennusta siirretään kuvien ottamisen välillä.

Focus stacking (tarkennusten pinoaminen) – kuvat yhdistetään siten, että jokaisesta otetusta kuvasta käytetään vain terävin alue, ja yhdistetään ne yhdeksi kuvaksi.

 

Sopiva kuvankäsittelyohjelma löytyi netistä

Ohjelmiston löytäminen kuvien pinoamiseen olikin sitten vaikeampi juttu. Käytän nykyään Affinity Photo-kuvankäsittelyohjelmaa kaikkeen vaativampaan manipulointiin, mutta kuvien yhdistämishetkellä siinä ei vielä ollut focus stacking -pinoamista. Photoshopissa tämä ominaisuus olisi ollut, mutta minulla ei Photoshoppia enää ole ollut pitkään aikaan. Niinpä lähdin netistä taas etsimään jotain ohjelmaa, jolla saisin pinoamisen tehtyä.

Löysin ohjelman nimeltä Helicon Focus. Latasin ohjelmasta ilmaisen 30 päivän kokeiluversion ja tein nämä kuvat sillä. Koska kyseessä on pahuksen kallis ohjelma, en sitä tullut kuitenkaan hankkineeksi itselleni. Onneksi nykyään pinoaminen onnistuu helposti Affinity Photo-ohjelmassa.

No eihän näistä kuvista ihan täydellisiä tullut, mutta jotain kuitenkin sain aikaiseksi jo ensiyrityksellä. Kuvia olisi pitänyt ottaa enemmän ja lyhyemmillä tarkennuksen siirtoväleillä. Tekniikan toimivuuden näistä kuvista voi kuitenkin todeta, ja pajunkissojen yksityiskohdat piirtyvät ihan kivasti. Sanonpa vain, että Canonin makro-objektiivi on todella teräväpiirtoinen. Nämä peilittömät pienikennoiset kamerarungot nimittäin vaativat optisesti korkeatasoisen lasin kaverikseen.

Makrokuvaaminen on hauskaa, ja sitä voi tehdä sisälläkin silloin kun säät ovat surkeat. Seuraava askel voisi olla vaikkapa loittorenkaiden lisääminen tähän yhtälöön, sillä yhdistelmällä voisi kuvata vaikka kirppuja.

Affinity Photo on helppo työkalu kuvien pinoamiseen

Laitan tähän vielä toisen esimerkin focus stacking-kuvasta. Pajunkissojen kuvaamisen jälkeen Affinity Photo kuvankäsittelyohjelmasta julkaistiin uusi versio, jossa on nyt mukana focus merge-toiminto focus stacking -kuvien tekemiseen.

Ensin piti taas ottaa kuvat pinoamista varten. Päivitin viime kesänä Olympukseni uuteen OMD E-M1 mark2 -runkoon jossa on mukana automaattinen focus bracketing-automatiikka kuvien ottamista varten. Eli kamera ottaa sarjakuvauksena halutun määrän kuvia ja siirtää joka kuvan ottamisen välissä tarkennusta hieman eteenpäin.

Nyt siis sain kuvat onnistumaan todella paljon paremmin ja helpommalla kuin aiemmmin, jolloin tarkensin käsin joka kuvan erikseen. Lisäksi Olympuksen kuvanvakaaja on niin käsittämättömän hyvä, että en tarvinnut edes jalustaa tällä kertaa!

Otin kahdeksan eri kuvaa sienestä lähimetsässä, tässä hieman ohjeita Affinity Photon käyttämiseen.

1. Ensin valitsin kuvat Capture One -ohjelmalla ja exportoin ne täydessä koossa 16-bittisiksi tiff-tiedostoiksi omaan kansioon yhdistämistä varten.


2. Tämän jälkeen avasin Affinity Photon, ja avasin kuvat Focus Merge -projektiin (File-Open-New Focus Merge...).


3. Yhdistettävät kuvat näkyvät pikkuruudussa. OK-painiketta painamalla Affinity Photo yhdistää kuvat automaattisesti Focus stacking-kuvaksi.

Hetken aikaa kuvat vilkkuivat ruudulla, kun tietokone analysoi niitä ja etsi terävät kohdat joka kuvasta. Mutta muuta ei sitten tarvinnutkaan tehdä. Kuvaa pystyy kyllä viilaamaan itsekin vielä yhdistämisen jälkeen, mikäli siihen jää jotain halo-renkaita tai muuta ei toivottua. Tämä kuva onnistui kuitenkin kerralla.

Uusissa kameroissa on mahdollista saada valmis yhdistetty focus-stacking kuva suoraan kamerassa. Olen kokeillut sitäkin, ja todella hyvällä menestyksellä. Ainoana haittapuolena on se, että kameran tuottama kuva on ainakin minun kamerassani jpg-muodossa, joka hieman rajoittaa kuvan jälkikäsittelymahdollisuuksia.