Artikkelit

Pisaroita valokuvassa

Vesitippojen valokuvaaminen onnistuu monella tavalla

Tippakuvat ovat alkaneet kiinnostamaan sen jälkeen, kun Penttisen Jarkko näytti, että mitä voi saada aikaan kun tietää mitä tekee. Hankaluutena tippakuvien ottamisessa on kameran sulkimen täsmäys siihen hetkeen, kun pisara putoaa veteen. Lisäksi tarvitaan muutama salamavalo ja tapa kytkeä ne kameraa siten, että kamera pysyy jalustalla, ja salamat ovat siroteltuina vesiastian ympärille. Normaalisti tähän tarvitaan magneettiventtiileitä ja jonkinlaista logiikaa niitä ja kameraa ohjaamaan.

Päätin kuitenkin kokeilla, että mitä saisin aikaan ilman mitää erityisiä vehkeitä, siis vain sellaisia tavaroita hyödyntämällä, mitä löytyy kaapeista valmiiksi. Lue lisää

Iron maiden keikalla kantolan tapahtumapuistossa

Iron Maiden Hämeenlinnassa 29.6.2016

Toista kertaa Kantolan tapahtumapuistossa nauttimassa raskaasta rokista, eikä tämäkään ollut turha reissu. Iron Maiden saapui Englannista näyttämään Hämeen hitaille, kuinka reipashenkistä rytmimusiikkia soitetaan. Odotukset olivat kovat, mutta pääasiassa ne täyttyivät moitteettomasti.

Tällä kertaa, ihme kyllä, sääkin oli todella hieno, aurinko paistoi ja rokki raikasi. Survoin itseni niin lähelle lavaa kuin uskalsin. Mikseripöydän läheisyydessä on yleensä hyvät oltavat, eikä taktiikka pettänyt tälläkään kertaa. Lue lisää

Kylmankukka pulsatilla patens

Harvinaisuuksia etsimässä – Kylmänkukka lumoaa kauneudellaan

Olen kuvannut aika vähän kukkia ja muita kasveja, vaikka pidänkin makrokuvaamisesta kovasti. Keväisin on mahdollista kuvata joitakin harvinaisempiakin kukkalajeja, kuten hämeenkylmänkukkaa eli kylmänkukkaa.

Kylmänkukan kuvaaminen ei ole välttämättä helppoa, koska niiden löytäminen saattaa olla erittäin hankalaa, laji on erittäin harvinainen ja rauhoitettu. Minulla oli kaverini ansiosta kuitenkin onni päästä näkemään, että missä kylmänkukat kasvavat ja repullinen kameraromua oli tottakai mukana.

Kun saavuimme paikalle, jossa kylmänkukat kasvavat, ällistyin kukkien koosta. Olen ajatellut niiden olevan paljon pienempiä ehkä noin sinivuokon kokoisia, tai vain vähän niitä suurempia. Kuitenkin kylmänkukat ovat selvästi sinivuokkoa suurempia ja muutenkin aika omalaatuisia kasveja, pisimmät olivat lähemmäksi kolmeakymmentä senttiä korkeita.

Kukkimiskausi oli päässyt hyvään vauhtiin, ja alkoi kääntyä jo loppupuolelle. Joitakin nuppuja oli vielä nähtävissä, mutta suurin osa kukista oli täydessä kukassa – osa jopa kukkimisen loppuvaiheessa. Jotkut kukkavarsista olivat taipuilleet sinne tänne, mikä loi aivan upeita muotoja ja rytmiä. Annoin kameran laulaa. Lue lisää

Porche radalla ahvenistolla

Ahveniston moottoriradalla moottoriurheilua kuvaamassa

Moottoriurheilun ja nopeasti kiitävien autojen kuvaaminen on melkoisen haastavaa ja siksi onnistuessaan erittäin palkitsevaa. Minulla oli mahdollisuus harjoitella moottoripyörien ja autojen valokuvaamista Ahveniston moottoriradalla viime keskiviikkona muutaman tunnin ajan. Tässä artikkelissa joitakin ajatuksia ja oppimiani asioita tuona bensiinin katkuisena ja kuumana päivänä.

Ihan ensimmäisenä pitää todeta, että olipa hieno päivä. Moottoriurheilu on aina kiinnostanut minua, mutta yllätyin siitä miten mukaansa tempaavaa tapahtumien seuraaminen ja sopivien kuvakulmien etsiminen olikaan. Vietin radalla itse asiassa koko päivän, vaikka tarkoitus oli alunperin olla vain muutama tunti.

Koska kyseessä oli keskiviikon vapaat harjoitukset, en ennalta tiennyt lainkaan, että minkälaisia ajoneuvoja radalla näkisin. Aika monenlaista menijää radalla liikkui aina formuloista moottoripyöriin ja mitä kaikkea siihen väliin nyt mahtuukaan. Mukana oli pääasiassa puhtaasti rata-ajoon tarkoitettuna ajoneuvoja, mutta myös muutamia tieliikenteeseen rekisteröityjä autoja ja moottoripyöriä radalla nähtiin. Lue lisää

Joutsen jaalla

Kevään ensimmäiset kuvat joutsenista

Myös joutsenet palaavat keväällä etelänlomaltaan jo ensimmäisten muuttolintujen joukossa. Tiesin yhden parin palanneen jo pesimäpaikalleen, ja kevätauringon paistaessa komeasti päätin aikani jahkailtuani lähteä niitä vilkaisemaan.

Viime viikkojen ”hellekelit” ovat saaneet vedet jo osaksi sulamaan, mutta parin viime yön pakkaset ovat pienentäneet sulaa aluetta. Siksi olin hieman epävarma siitä, että näkisinkö lintuja lainkaan.Pelkoni oli aiheeton, näin jo hyvän matkan päästä isot linnut ruokailemassa rannan tuntumassa. Kiersin lintujen sivustalle jään päälle ja istahdin jakkaralle kamerani kanssa.

Tiesin lintujen tottuneen kuvaajiin, joten suurempaa hätää niiden pois lähtemisestä ei ollut. Mikä rauha ja tunnelma olikaan istuskella aurinkoisella kevätjäällä ja katsella upeiden lintujen touhuilua. Olin yksin kahden laulujoutsenen kanssa, yhtä-äkkiä ei ollut enää mikään kiire minnekään. Lue lisää

Taide kuva jaatyneesta kamerasta

Pakkanen hajotti kameran – tuloksena taidetta?

Olin taas kerran lenkillä koirien kanssa ja kamera oli tottakai mukana – eihän sitä voi käydä edes postilaatikolla ilman kameraa, koska jotain kuvaamisen arvoista saattaa ilmaantua ihan kotipihassakin. Olin päässyt metsäautotielle ja aloin ottamaan kuvaa laskevasta auringosta, kun huomasin että kaikki ei ole ihan kunnossa. Kameran etsimessä kaikki näytti hyvältä, mutta takanäytöllä oli ennennäkemätön väri-show.

Pidän yleensä ainakin Fujin X100S-kameraa mukana, kun lenkkeilen koiriemme kanssa, niin tälläkin kertaa. Kamera roikkuu kaulassani nahkakotelossaan, eikä edes viime viikon paukkupakkaset saaneet sitä hyytymään.

Välillä akkua piti kyllä lämmittää taskussa, että kuvia pystyi taas ottamaan. Nyt ei pakkasta ollut paljon kymmentä astetta enempää, mutta joku sietokyvyn raja ylittyi Fujissa. Otin kaksi valokuvaa kameran oudosta käytöksestä huolimatta, ennen kuin se hyytyi kokonaan. Lue lisää

Tunnelmia ac dc konsertti hameenlinna

Tunnelmia AC/DC:n konsertista Hämeenlinnassa

Tulipa sekin ihme nähtyä, kun Hämeenlinnaan tunkesi 55000 ihmistä katsomaan Rock-veteraaneja uuteen Kantolan tapahtumapuistoon, eikä konsertista tunnelmaa puuttunut. Ajattelin alunperin, että ottaisin pienen Fujin pokkarini taas mukaan keikalle, mutta päädyin sinne kuitenkin pelkän puhelimen kameran varassa.

Joskus on hyvä keskittyä tapahtuman seuraamiseen kuvaamisen sijaan. Aika tavalla tuli silti puhelimen kameraa räplättyä keikan aikana – en taida pystyä pidätelemään itseäni kuvaamiselta.

Mukavasti se kuvaaminen puhelimellakin onnistuu, välillä on piristävää koittaa saada aikaiseksi jotain hieman vaatimattomammalla kalustolla. Oli erikoista herätä seuraavana aamuna ja huomata puhelimen näytöllä ilmoituksia uusista elokuvista ja animaatioista, joita uusi Google kuvat -palvelu oli tehnyt kuvista nukkuessani. Lue lisää

Muotokuva pikku palomiehestä

Muotokuvan ottaminen ei aina vaadi paljoakaan. Myös yksinkertaisella varustuksella pärjää hienosti kun on hieman tuuria mukana.

Joskus kuvaaminen onnistuu ihmeen hyvin ilman erityistä ponnistelua. Tämän kuvan idea tuli ihan puskista, kun Iida putkahti huoneestaan palomiehen kypärään sonnustautuneena. Asukokonaisuutta täydentämään oli hän valinnut punaraidallisen paidan ja vielä laittanut sävyihin sopivan repun selkäänsä. Mikä tyylitaju!

Pyrin pääasiassa pitämään kuvat perheestäni pois Digikuvaaja.netin sivuilta, mutta tässä tapauksessa teen poikkeuksen. Haluan näyttää kuvan havainnollistaakseni kuinka yksinkertaisellakin varustuksella voi joskus onnistua, ainakin säkällä. Lue lisää

Yökuvia ja tähtiä kuvaamassa

Nyt on sitten käyty kuvaamassa revontuliakin, sääli vaan ettei niitä näkynyt yhtään! Oltiin vuorokauden verran liian myöhään liikkeellä, revontulet olivat näkyneet kuulemma edellisenä yönä hienosti. Illalla oli ollut niin pilvistä, että ajateltiin siirtää kuvaamisreissu seuraavaan yöhön selkeämmän sään toivossa. Puolen yön jälkeen oli kuulemma pilvet hävinneet ja näytelmä alkanut ihan täällä Hämeenlinnan korkeudellakin. Ihan hilkulla on, ettei harmita aavistuksenomaisesti…

No, ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Taivas oli tosiaan kirkas ja kun ei revontulia näkynyt, niin koitettiin kuvata tähtitaivasta ja muuta yömaisemaa sen sijaan. En olekaan ennen tähtiä kuvannut, ja taisin heti ensi yrittämällä jäädä koukkuun. Lue lisää

Kuvia kummitustalosta

Tämä talo löytyy ihan Hämeenlinnan keskustan tuntumasta, vaikka sitä ei ehkä kuvista arvaisi. Kyseessä on Pinellan huvila Verkatehtaan ja taidemuseon välissä. Se on 1900-luvun alussa rakennettu kolmikerroksinen puutalo, joka näyttää yövalaistuksessa aavistuksen verran aavemaiselta.

Oltiin taas yöaikaan liikenteessä kameroiden kanssa ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Tarkoitus oli kai kuvata kaupungin valoja ja mitä lie eteen sattuu. Päädyttiin lopulta Keinusaareen, jossa tämä pytinki sijaitsee. Eikä pois meinannut malttaa lähteä.

Tällaisten yökuvien ottamiseen saa tuhraantumaan aikaa ihan kohtalaisen paljon, koska valotukset on pitkiä ja kuvia pitää ottaa varmuuden vuoksi paljon. Parin ensimmäisen valotuksen jälkeen jo tiesin, että kuvista tulee juuri niin aavemaisia kuin toivoinkin. Lue lisää

Infrapunavalokuvaamista kokeilemassa

Nyt on sitten ensimmäiset infrapunakuvat otettu. Hurautin uuden Infrapunasuotimeni kanssa Vanajan kirkolle ja otin muutaman testikuvan. Tässä jutussa nähdyt kuvat ovat eri versioita yhdestä ja samasta kuvasta.

Ihan yksinkertaista tämä infrapunakuvaaminen ei ole, mutta kyllä siitä kaikki valokuvaamisesta kiinnostuneet selviytyvät. Suurin este on infrapunasuotimen kovahko hinta ja ehkä sopivan kamera/objektiiviyhdistelmän löytäminen, joka saattaa muodostua ongelmaksi. Minulla oli kuitenkin hyvä tuuri, sopivat vehkeet löytyivät valmiiksi kameralaukusta.

Aluksi ensimmäisiä kuvia katsoessani ihmettelin, miten punaisia ne olivat verrattuna netissä näkemiini kuviin. Kameran valmiit valkotasapainoasetukset ovat kaikki aivan liian punaisia, niinpä piti tehdä kustomoitu valkotasapaino kamerassa, minkä jälkeen kuvat alkoivat näyttää jo joltain ja niiden onnistumista pystyi arvioimaan kameran näytöltä. Lopulliset säädöt ja sävyt tehdään kuitenkin aina kuvankäsittelyllä, eikä mitään yhtä ja oikeaa sävymaailmaa ole olemassakaan. Niinpä vain oma mielikuvitus on rajana sävyjä etsittäessä. Lue lisää

Torronsuolla sumua kuvaamassa

Herätyskello soi armottomasti varttia vaille kaksi yöllä. Tuntuu kuin olisin tuskin ehtinyt nukahtamaan saatuani vihdoin yömyöhään kamat pakattua Torronsuon retkeä varten, vaikka pari tuntiahan tuosta on jo aikaa. Herään ihmettelemään, että mihin olen taas mennyt suostumaan. Kuka hullu lähtee keskellä yötä ajamaan lähes sadan kilometrin päähän valokuvaamaan suota?

Näillä mietteillä alkoi tämän kesän tähän mennessä hienoin kuvausretki Torronsuolle. Onneksi en ollut paikalla yksin, parin muun innokkaan valokuvaajan seurassa ei oma tekeminen tunnukaan enää läheskään niin hölmöltä. Tarkoitus oli mennä kuvaamaan suolla kesäaamuisin leijailevaa sumua ja katsoa mitä uutta sen avulla saisi maisemakuvauksesta irti. Ja reissu onnistui hienosti, näkymät saivat suorastaa haukkomaan henkeä.

Saavuimme suolle hyvissä ajoin jo ennen auringonnousua, hieman yli kolme yöllä. Päätimme viime metreillä mennä ensin näköalatornin sijaan etelämpänä sijaitsevaan lintutorniin, joka oli kyllä matalampi, mutta ilmansuuntia arvioidessa arvelimme sen tarjoavan paremmat näkymät suolle auringonnousun aikaan. Kuvasimme suota ahkerasti auringonnousuun saakka, jonka jälkeen sumu hälveni nopeasti ja oli aika kaivaa termarit esille ja syödä hieman aamupalaa. Sumu toi suolle todella aavemaisen ja epätodellisen tunnelman, ja harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen ottamiini valokuviin jo kameran näytöltä niitä nopeasti katsellessani. Lue lisää